Turku ja kaffet; Fabbes cafe

Huhhuh, kevät vaan tuli ja meni rytisten ja nyt moni onkin jo kesälaitumilla. Kevätlukukausi oli opintojen ja henkisen koossa pysymisen kannalta mulle yhtä siksakkia, joten ehkä siksi en ehtinyt edes ajatella missä mennään.

Joukkuevoimistelun aloittaminen oli parin vuoden tauon jälkeen ihanaa, mutta joudun valitettavasti jättämään sen taas tähän kevääseen. Pidän treenaamisesta ja kisaamisesta, sekä puvuista ja strassien liimaamisesta, mutta tämän ikäisenä pintaan nousi jo vähän enemmän lajin varjopuolia. Yleisesti melko epävarmana ihmisenä päänsisäinen tasapainoni petti jo vaihtaripaikan myötä, mutta myös monet pikkujutut vaikuttivat asiaan. En aloittaessani myöskään tajunnut, kuinka pahasti meikit voivat allergisoida enkä sitä, kuinka pahaan kuntoon ripsiliima voi luomet saada.

Sitten oli vielä partio sekä lukio, josta en selviä pelkillä läksyillä ja sillä, että viikonloppuisin ehdin käytännössä vain kantamaan kirjaa kainalossa leirien tai kisojen vilinässä. Sukulaisten ja kamujen näkeminenkin muuten kuin juhlissa on jäänyt valitettavan paljon taka-alalle.

Kuitenkin, oli hauska palata matolle edes yhdeksi kaudeksi – siitä riittää taas muistoja pitkäksi aikaa. <3 Nyt täytyy taas alkaa totuttelemaan jonkinnäköiseen omatoimiurheiluun. 😉

Ensimmäinen lukuvuosi lukiossa kului todella sutjakkaan ja viimeinen puristus, eli viimeinen koeviikko, päättyi torstaina 1.6. Snapista kun seurasi, niin melko moni juhlisti asiaa menemällä kahville tai vain nukkumaan, ja tottahan itsekin suuntasin täysin plörinäksi menneen fysiikan kokeen jälkeen kahvilaan kamusen kanssa.

Tällä kertaa kohteena oli Fabbes cafe, joka nousikin salamannopeasti lemppareideni joukkoon. Ensinnäkin herkkutiskiltä löytyi montaa sorttia gluteenitonta sekä vegaanista normaalien lisäksi, ja hinnat – ei tosiaankaan pahat! Muihin kahviloihin kun vertaa, niin Fabbes taitaa voittaa hintojen puolesta.

Sisustus oli kodikas, löytyi vähän sitä sun tätä, mutta erityisesti hienoja tauluja, jotka liittyivät myös johonkin näyttelyyn, jos en ihan väärin muista. Istahdimme pyöreään pöytään, jossa oli kaksi tuolia ja vesikannu. Pöytä oli huoneen seinustalla ja kotoisan tunnelman siihenkin loi vieressämme ollut takka sekä sen edessä lojuva klapikasa. Takan päällä oli jättimäinen muovikala, jota emme kumpikaan erityisemmin ihastelleet, mutta fisun molemmin puolin oli kauniit lasiset astiat oransseine sisutuspalloineen. Yläpuolellamme taas roikkui erikoinen valaisin, jonka pinta muistutti kirkon värikkäitä lasimaalauksia.

Fabbes koostuu monesta huoneesta, joista ensimmäiseen pääsee tullessaan sisään. Sieltä löytyy herkut, kahvit ja ruoka. Toisessa huoneessa on jo pari pöytää ja kolmas huone – jossa mekin istuimme – on jo huomattavasti isompi ja pöytiä löytyy vähän kaikenlaisille joukoille. Kolmannesta huoneesta olisi päässyt vielä ainakin neljänteen, mutta siellä emme vielä käväisseetkään.

Sitten itse asiaan eli KAKKUUN (ja kahviin). No juu, itse valitsin pitkällisen miettimisprosessin jälkeen gluteenittoman vadelmajuustokakun ja kamuseni Anni päätyi mansikka-raparperipiirakkaan ja vaniljakastikkeeseen. Päädyn melkein joka kerta – on kyseessä mikä kahvila tahansa – johonkin suklaiseen, mutta tällä kertaa hillitsin itseni ja testasin jo mainittua juustokakkua. Valintani oli sinänsä hyvä, mutta taidanpa silti jatkaa suklaapainotteisella linjalla. Sinä päivänä tiskiltä olisi ainakin saanut vegaanista (ja gluteenitonta? – en muista) suklaamoussekakkua sekä gluteenitonta mutakakkua. Annin piiras vaikutti täydelliseltä kesän herkulta, suosittelen siis näin näköaistin ja kamun kommenttien perusteella. Tietysti vielä joka juhlien pöydänvaltaaja nimeltä kahvi täytyy mainita. Se oli perushyvää (ehkäpä juhlamokkaa) suodatinkahvia. <3

Erikseen mainittava asia Fabbesissa on myös sijainti. Tuomiokirkosta Hus Lindmanin ja Fika cafen ohi kävellessä voi ihastella kauniita vanhoja ja uniikkeja rakennuksia vanhoista puutaloista aina valtaviin eri arkkitehtuurin aikakausien kivirakennuksiin. Ihmisiä ei vilise häiriöksi, mutta ei kaduilla autiotakaan ole. Alueella kulkee ilmeisesti paljon ruotsintaitoista väkeä varmasti etenkin Åbo Akademin ansiosta ja Fabbesissa istuskellessamme kuulin todella paljon svenskaa vieruspöydistä, mutta en tietenkään saanut mitään selkoa. (Ruotsin arvosana tällä hetkellä 7, jipii)

Fabbesissa tulen varmasti käymään jatkossakin. 🙂

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

99 − 94 =