Vappua, lunta ja muffineja

Huomenna siirrytään jo toukokuuhun, eli vuotta 2017 on jäljellä enää kahdeksan kuukautta. Okei, miksi miettiä tällaista kun huikea kesä huikeine mahdollisuuksineen lähestyy. Niin – teoriassa kesä lähestyy, mutta tänäänkin herättyäni ensimmäinen näkymäni oli lumi. Lumisade, lunta maassa ja lunta kaikkialla. Voiko tässä vaiheessa jo sanoa takatalven iskeneen?

Eniten tämän vuoden keväässä olen kiinnittänyt huomiota lintuihin. Joka aamu herään niiden lauluun (tai kiljuntaan, miten sen nyt tahtoo ottaa), näen niitä joka paikassa tuplasti enemmän kuin ennen, iltaisin nukahdan ulkoa kuuluvaan liverrykseen ja yöllä uneksin ottavani kuvia linnuista. En tiedä, onko kevään viivästyminen saanut kaikki miljoonat siivekkäät ääntelemään tavallista enemmän vai olenko alkanut kiinnittää huomioni asioihin, jotka nostavat mielialan väistämättä lattiasta kattoon. Kuvaaminenkin on totta puhuen erittäin ajankohtainen juttu, sillä tavoitteenani olisi saada järkkäri hankittua kesäksi, jotta saisin vihdoin viimeistellä postaukseni laadukkailla kuvilla, ikuistaa hauskat ja vähemmän hauskat hetket elämästäni ja etenkin – juosta juhannusyönä tasan kello 00:00 paljain jaloin ulos kameran kanssa. Olisi kiva saada seinälle tai albumiin kuva juhannusyöltä. Tietysti koko hetken kruunaisi viettää se jonkun ihanan kamusen kanssa. <3

Ala- ja yläkouluajoilta muistan istuneeni aina jo huhtikuun alussa, viimeistään puolivälissä, välitunnit auringonpaisteessa valitellen kuumuutta. Tänä vuonna olen vaihtanut jopa yhdeksi päiväksi kevyempään takkiin ja heti seuraavana aamuna hukuttautunut takaisin khakinvihreän toppatakkini lämpöön. Kuljen edelleen siis toppatakissa.  

Lumen ja veden keskelle on kuitenkin tuonut piristystä mm. Turkuun auennut Espresso house, kesäkahvilani suunnittelu, uudet tuttavuudet ja Suomessa ensimmäistä kertaa lavalle päässyt Agatha Christien dekkarinäytelmä – Odottamaton vieras. Christien näytelmän on saanut kunnian esittää Turussa toimiva teatteri Akseli ja itse pääsin jännittämään kyseistä esitystä eilen. Täytyy sanoa, että se oli upeaa Christietä, suosittelen ehdottomasti kaikille!

 

 

Gluteenittomat Mustikka-suklaamuffinit (6 kpl)

2 rkl pellavansiemeniä

2 rkl vettä

1 dl gluteenittomia kaurajauhoja

1 dl tattarijauhoja

2 tl leivinjauhetta

muutama hyppysellinen kardemummaa (maun mukaan)

3 rkl hunajaa

1/2 dl maitoa (tai soija- tai kauramaitoa)

2 rkl rypsiöljyä

mustikoita

Kuorrute

2 rkl kaakaovoita tai margariinia

4 rkl kaakaojauhetta tai raakakaakaojauhetta

1 rkl hunajaa

Koristeluun mustikoita

 

Sekoita pellavansiemenet ja 2 rkl vettä keskenään ja laita sivuun tekeytymään ”limaksi” ainakin viideksi minuutiksi.

Sekoita sillä aikaa jauhot ja kardemumma keskenään, lisää maito, öljy ja hunaja hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi paksuuntunut pellavansiemen-vesi-seos ja sekoita tasaiseksi.

Jaa noin kuuteen muffinivuokaan (hiukan pienempiä kuin amerikanmuffinivuoat) suunnilleen 2/3 taikinasta ja paina jokaisen vuoan keskelle kasa mustikoita, arviolta vajaa 10 mustikkaa ja peitä mustikat lopulla taikinalla. Paista muffineita 200 asteessa noin 10-13 minuuttia, tarkista kypsyys puutikulla tms. ja anna jäähtyä hetki liinan alla.

Valmista kuorrute. Laita kaikki aineet pieneen kattilaan ja sulata miedolla lämmöllä kunnes seos on tasaista. Levitä kuorrute muffinien päälle ja koristele mustikoilla. HUOM: Jos käytät margariinia, voit huoletta säilyttää muffineja jääkaapissa/viileässä tarjoiluun saakka, mutta kaakaovoi puolestaan jähmettyy kovaksi viileässä, joka ei toimi niin hyvin sitten syödessä. Säilytä muffinit tiiviissä purkissa.

Muffinit ovat parhaita vielä vähän lämpöisinä, jäähtyneenä ne murenevat helpommin.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

− 6 = 2