Vienna, Austria <3

Terveisiä Wienistä!  En juonut viiniä. Siellä tosiaan järjestettiin tämän vuoden cheerleadingin EM-kilpailut, joihin lähdimme itsekin Suomen mestareina maatamme edustamaan. Ja mitä saimme takaisin tuodakaan. . . Kirkkaimmat mitalit ja pokaalin, WOOHOO! Itseltäni olisi luultavasti jäänyt Itävalta täysin kokematta, jollei tätä reissua olisi tullut. <3 Olen nyt harrastanut cheertanssia puolitoista vuotta ja nyt se jo päättyy, vaikkakin ihan huikeissa merkeissä. . . Joskus joutuu tekemään erinäisistä syistä osittain ihan kamaliakin päätöksiä, mutta näillä mennään. Koko ”urani” Falcons- joukkueessa on ollut elämäni parasta, menestyksekkäintä ja hauskinta aikaa enkä haluaisi muuttaa siitä hetkeäkään. Olen päässyt kisaamaan Ruotsissa, Sloveniassa, tietysti Suomessa ja vielä Itävallassakin sekä saanut iloita EM-hopeasta, Suomen mestaruudesta ja EM-kullasta! Iso kiitos jalohaukoille ja valmentajille kaikesta, jään ikävöimään. <3

Rakastan hyvin yksityiskohtaista tapahtumien kuvailua, joten sellaista räpellän tännekin. Rivien välistä saattaa myös löytyä melko paljon kuivaa vitsailua ja sarkasmia tavanomaisen ajattelutyylini ohjaamana. . . 😉 Ja äh, voisin taas alkaa itkemään sitä, että menetin noin puolet matkakuvista puhelimen sanoessa itsensä irti. . .noh, näillä mennään!

30.6.2016

Matkamme starttasi keskiviikko-torstai-yöllä bussimatkalla Turusta Helsinkiin. Lentokentällä check in ja turvatarkastus. . . oma tarkastukseni ei mennyt ihan putkeen, koska en selvästikään ollut perillä kaikista mukanani olevista nesteistä. Laukkuni kuvattiin noin neljä kertaa sähellykseni ansiosta, hups. 😀 Kello kuuden aamupalaa ja kahvia kentällä – ja onnistuin tuhlaamaan vesipulloon ja kahvikuppiin lähemmäs kuusi euroa, R-kioski kun ei halunnut löytyä. Täytyy kyllä erikseen kehua riistohintaista kahvia maun puolesta, jotain luomuakin taisi olla. Ennen lentoa Lydian olemattomat yöunet alkoivat jo vaikuttaa, joten haimme analyysin netistä ”Ajatuksesi kulkee kuin herneellä”.

Nopean Berliini-välilaskun sekä toisen lennon jälkeen saavuimme Wienin lentokentälle ja sieltä matkasimme bussikyydillä NH Danube city-hotellille. Hyvä hotelli muuten. Huoneita ei saanut vielä lunastaa, joten nopea vaatteiden vaihto ja kipinkapin metroasemalle ja Innere Stadtiin Wienin vanhan kaupungin keskustaan. Nälkäisenä tyttövyörynä etsimme ruokapaikkaa aikamme, kunnes istahdimme Vapianon ulkopöytiin. Ostin aivan superherkullisen Kana-caesarsalaatin ja nautiskelin siitä liian paksuissa vaatteissani. Lämpömittari näytti tosiaan yli 30 astetta ja paksu korkeakauluksinen Niken t-paita ei ihan toiminut.

IMG_6752

 

IMG_6754

 

Vapianosta saimme suunnata pienemmissä porukoissa kauppoja kiertelemään ja pitkän Stephansdomin läheisyydessä kiertelyn päätteeksi tyydyin investoimaan vain viilentävään jäätelöön. Kaksi isoa palloa, makuina Sacherkakku ja kahvi – mielettömän hyvää! Ja hinta taisi olla kolme euroa. Löysimme istumapaikan aavistuksen ahdistavan Mozart- katunäyttelijän edestä. Mozartin silmänvinkkauksilta ja viheltelyiltä ei kukaan ohikulkija voinut välttyä ja eräskin nainen tyytyi vain läpsäisemään valkohanskaisen käden pois kasvojensa edestä. 😀

IMG_6761

Stephansdom

IMG_6757

IMG_6755

 

IMG_6756

Alennusmyynnit,nääh. . .FLAMINGOT,jeeees!

IMG_6759

Meikkikauppa ja vaatimattomat kattokruunut. . .

IMG_6758AH, sacherkakku ja kahvi <3

 

Metrolla takaisin hotellille lunastamaan huoneet ja kotiutumaan. Tuskallisen pitkän odottelun ja sängyssä makoilun jälkeen lähdimme ulos etsimään ruokapaikkaa, joka löytyi hieman vaikeasti sateen vuoksi. Kreikkalaisen ravintolan ruokalistasta ei oikein saanut selvää ja meidän pöydästämme kaikki päätyivät kreikkalaiseen salaattiin, joka ei suoraan sanottuna ollut kummoinen nautinto. . . Onneksi matkalaukku suorastaan tursui eväitä.

IMG_6764

Ei päästy Strand houseen 🙁

IMG_6765

Perhosentoukan koteloa muistuttava kevätkääryle/kaalikääryle. . . salaatin paras osa! 😉

 

1.7.2016

Aamulla heti seitsemältä treffasin pari joukkuelaistani käytävässä ja vietimme melko kauan aikaa aamupalan merkeissä. Olisimme selviytyneet sieltä huomattavasti nopeammin ellen olisi alkanut selvittelemään parasta kahvia. . .Kuppien vieressä oli nimittäin ulkomaatyyliin kaksi kahvikonetta, joissa molemmissa oli kahdeksan eri vaihtoehtoa. Piti siis valita 16:sta yksi! Yritin hakea kännykästäni jotakin informaatiota kahviin liittyen, mutta luovutin nopeasti ja kiikutin pöytään aistinvaraisesti valitut neljä kuppia kuumaa. Otin kuitenkin puhelimen uudestaan käteen ja löysin vihdoin etsimäni jostakin blogista. Hylkäsin kylmän viileästi neljä aiempaa kuppia pöydälle ja hain vielä viidennen tilalle. Blogissa todettiin verlängerter-kahvin muistuttavan eniten suomalaista suodatinkaffetta, joten sitä siis lopulta maistelin. Maku oli mielestäni hieman kitkerämpää, mutta kyllä sen siinä juotua sai. Aamupala oli  hyvä, sieltä löytyi ties mitä herkkuja joista erityisesti ylistän luonnonjogurttia, sopivan pehmeiksi keitettyjä kananmunia ja tuttuakin tutumpia Alpro soya-juomia (makuina suklaa ja vanilja). Kroisantteihin ja leipiin en perehtynyt, sillä olin tapani mukaan pakannut ruisleipäpussin mukaan. . . Soijajuomat olivat seurueessamme muutenkin suosiossa ja nappasin itsekin joka aamu pari kappaletta kainaloon. Huoneeseen palatessani en vieläkään ollut tyytyväinen kahvinautintooni, joten uskaltauduin maistamaan pöydältä löytyviä pussikahveja. Vesi kuumaksi, pussin sisältö mukaan ja sekoitus, kätevää kieltämättä. . . Pussikahvi yllätti iloisesti maistumalla paljon paremmalta kuin verlängerter, joten siitä tulikin käytäntö joka aamuksi.

IMG_6837

 

IMG_6845

 

Myöhemmin aamupäivällä lähdimme valtavaan ostoskeskukseen, josta kävin ”med Lydia” ehkä kolmasosan läpi. Ensin vietimme aikaa ruokakaupassa, jonka jälkeen kävimme syömässä salaatit Back werkissä. Myyjä tarjosi joitakin salaatinkastikkeita, joita emme kuitenkaan hölmistyneinä ottaneet. Omaa falafelsalaattiani voisin kuvailla täydelliseksi ja suussa sulavaksi herkuksi, kaverin mozarellasta en mielipidettäni voi ilmaista. Pian ruokailun jälkeen törmäsimme todella houkuttelevan näköiseen gelateriaan, jonka jäätelötiski pullotti eri makuja eikä hintakaan ollut paha. Suunnittelimme käyvämme siellä myöhemmin ja suuntasimme vaateostoksille. Meeting time kuitenkin lähestyi uhkaavasti ja nopean vessareissun jälkeen alkoi kiitokävely ulospäin. Emme kuitenkaan löytäneet uloskäyntiä 20 minuutin harhailun ja kiertelyn jälkeen, joten paniikki siinä jo vähän iski. Muutama ensimmäinen puhelinsoitto ei tavoittanut ketään juostessamme kuin päättömät kanat, mutta ahkeruus aina palkitaan ja lopulta sain kuin sainkin yhteyden tyttöihin. Kymmenen minuutin puhelinopastuksen jälkeen pääsimme vihdoin ulos rakennuksesta, vain puoli tuntia myöhässä. Mielenkiintoista kyllä, yhtenä päällimmäisistä asioista ostoskeskuksesta jäi mieleeni ”mysteerivessat”, jotka oli hassusti valaistu ja erikseen lasten pöntöllä varustettu. . . 😀

IMG_6838

HUOM! Keksi-nimisiä keksejä 😀

IMG_6839

 

Tapasimme seuramme toisen joukkueen Raptorsit majoitusliikkeessämme ja lähdimme taas isona joukkona kohti kisahallia. Pitkän ja kuuman junamatkan jälkeen oli hetki aikaa käydä kaupassa, jota seurasi pitkä ja helteinen odottelu ja istuskelu hallin aulassa. Kisapaitoja oli tietysti jo myynnissä ja vaikka pienin koko oli xs, joka mahtuisi kevyesti isoveljillenikin, päätin sen ostaa vähintään yöpukukäyttöön. Kaikilla valmentajilla oli palaveri ja menimme itse noin 10 minuutiksi seuraamaan avajaisia. Tarpeeksi kauan istuskeltuamme ja vetkuteltuamme pahviset kisapassit kaulassa, toinen valkuistamme hylättiin paikan päälle musiikkia testaamaan lopun cheermassan lähtiessä juna-asemalle. Odotimme laiturilla 40 hiiiiidasta minuuttia kunnes kyyti puksutti paikalle – vain 20 minuuttia jäljessä aikataulusta. Uusi väsynyt junamatka, nopsahko metromatka ja vihdoin kymmenen aikoihin ihanalle Danube Citylle. Vaikka myönnän olleeni nälkäisempi kuin susi, olisin mieluusti vain kaatunut pehmeän sängyn pohjalle, lepuuttanut kuolleita jäseniä ja nukahtanut ihanaan hiljaisuuteen. Parin minuutin kuluttua istuin kuitenkin silmät ristissä alakerrassa muiden seurassa odottelemassa mahdollisimman nopeasti valmistuvaa ruokaa eli kanaa ja ranskalaisia. Enpä kommentoi siitä sen enempää.

IMG_6840

 

IMG_6842

 

IMG_6843

 

2.7.2016

Lauantai kului aamupalan jälkeen hikisillä ulkomarkkeeraustreeneilllä sekä hallilla naisten kisoja seuraamassa ja Suomea kannustamassa. Kisaruoka oli rehellisesti sanottuna, omasta mielestäni huonosti suunniteltu, annoskoot olivat nimittäin todella pieniä. . . varsinkin urheilijoille. Oma menuni oli kanasalaatti – lautaselle lapattiin muutama friteerattu kanasuikale ja kaksi salaatinlehteä. Tästä huvittuneena toistin samaa kysymystä niin kauan, että sain lopulta kahdeksan salaatin lehteä, jes. Illalla lepäilimme huoneissamme jonkun aikaa ruokaa odotellen. Tällä kertaa alakerrassa oli jo valmiiksi maksettu aivan ihana noutopöytä, josta löytyi myös söpöjä jälkiruokia. Saimme kohtuudella niitä maistella (kisaa edeltävä päivä huom.) mutta en oikeastaan omista valinnoistani sen kummemmin pitänyt. Myöhemmin kävimme yhdessä läpi kisapäivän ja teimme mielikuvan. Meinasin sielläkin nukahtaa, en ollut kauheasti aikaa lepäämiseen saanut.

 

3.7.2016

Kisapäivä alkoi väsyneissä merkeissä. Ensimmäinen ajatus. . . kahviakahviakahvia kiitoooos!  Aamiaisen jälkeen nimenomaan KAHVIA juodessani sekä samalla sitä sängylle läikytettyäni pakotin kuitenkin kroppani piristymään ja sillä mentiin. Aamuun sisältyi eri huoneissa ramppailua hiuksia ja meikkejä laittaen sekä lopuksi tavanomainen pienoinen kiirepaniikki. Hyvin kuitenkin ehdittiin ja kisapaikalla käytiin sitten syömässä ja hetken tauon jälkeen pukkarin kautta lämppäämään. Venyttely ja verryttely sujui yllättävän hyvin ihmisten keskellä kahden hissin edessä. . .Joukkuekuvan sekä kaikenlaisten valmistelujen jälkeen päästiin vihdoin näyttämään se meidän paras suoritus! Puhdas kauden viimeinen suoritus toi meille pitkällisen palkintojenjaon jälkeen Euroopan mestaruuden ja ei siitä voi muuta kuin iloinen ja ylpeä olla. Ilosta itkeminen, pokaali ja mitalit, maamme laulu, kuvat, perhemeetingit ja junamatka. . . Hotellilla ruokapöydässä saimme voitonmaljat sekä hyvää ruokaa, unohtamatta iloista pälpätystä, kännykän räpläystä ja jälkiruokia. Huippufiiliksellä keskiyön jälkeen nukkumaan. <3

IMG_6846

 

IMG_6848

 

4.7.2016

Viimeiseen päivään mahtui vielä ties mitä. Vietimme vajaa pari tuntia paikallisessa huvipuistossa, josta löytyi mm. maailman vanhin maailmanpyörä Riesenrad. Kaikki saivat kulkea huvipuiston alueella miten tykkäsi, joten itse tietenkin suuntasin Hanna seuranani turistikrääsäkauppaan sekä ”Mozart-kauppaan”. Olisimme käväisseet vahanukkenäyttelyssä, mutta lippuhinnat luettuamme vaihdoimme suuntaa vikkelään. Itävaltalaisen säveltäjän liikkeestä löytyi paljon, PALJON Mozartin kuulia sun muita herkkuja, teetä, lumipalloja ynnä muuta hienoa, joiden hintataso oli vähän turhan korkea lompsalleni. Kun muut huvittelivat ties missä laitteissa, istahdimme kahdestaan jonkin ravintolan ulkopöytään syömään. Hanna tilasi herkullisen näköisen kanahampurilaisen sekä ranet ja minä taas kerran, kreikkalaisen salaatin. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja annokset maksoivat alle kympin per naama. Ostimme molemmat krääsäliikkeestä neljällä eurolla I love Vienna- magneetit, joita koristaa Riesenrad. . . Magneetti on pakollinen joka reissun ostos.

IMG_6853 (1)

Riesenrad

IMG_6887

 

IMG_6851

 

IMG_6849

Aina yhtä ihanaa turistikrääsää <3

IMG_6852

Muutama Mozartti. . .

IMG_6850

 

IMG_6888

Ruoka naisen tiellä pitää

Toinen kerta ostoskeskuksessa sujui ilman eksymisiä. Lydian kanssa haimme vihdoin ne kauan himoitut gelateriajäätelöt, joista nautimme tunnelmallisesti liukuportaiden vieressä ylös ja alas liukuvia ihmisiä seuraten (”kesäkuntoon vuonna 2020”-ajatuksenlukua). Omat makuni pitkän valikoinnin jälkeen olivat Tiramisu sekä Mozart ja seuralaiseni raikkaat lime sekä omena. 😀 Juuri ennen lähtöä hain vielä samasta Back werkistä samanlaisen falafel-salaatin, taisin ihastua siihen pahasti. . .

IMG_6889

 

NH Danube Cityssä viimehetken vaatteiden vaihdon ja tuomaripalautteiden läpikäynnin jälkeen bussilla lentokentälle ja koneeseen. Väsyneiden yölentojen loputtua saimme matkata Helsingistä Turkuun vielä väsyneemmät kaksi tuntia. Tuomiokirkolla itkuiset hyvästelyt ja hyvän yön toivotukset ja – kotiin. Menin suunnilleen kello neljältä nukkumaan ja matkaväsymys painaa edelleen vielä viikonkin jälkeen.

 

 

                                                                  Danke schön <3

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

80 − = 72